Kevätkokous 2012 pidetään pe-la 16-17.3.2012 Oulussa, ohjelmassa onkologiaa ja kipuasioita. Ohjelma ja ilmoittautumisohjeet kohdassa "Kokoukset", muutokset mahdollisia.

SUOMEN MENOPAUSSITUTKIMUSSEURA RY:N MATKA-APURAHAT
Suomen Menopaussitutkimusseura julistaa haettavaksi matka-apurahat (enintään 3 á 1000 €) vaihdevuosia käsitteleviin kongresseihin. Etusijalla ovat seuran jäsenet, nuoret tutkijat ja matka-apurahan saamisen edellytyksenä on kongressiin lähetettävä abstrakti. Abstrakti ja julkaisuluettelo kuutena kappaleena pyydetään lähettämään 2.3.2012 mennessä Suomen Menopaussitutkimusseuran sihteerille; Jarna Moilanen, Väestöliiton klinikat OY, Helsingin klinikka, Fredrikinkatu 47, 00100 Helsinki.
Eila Suvanto
Suomen Menopaussitutkimusseuran puheenjohtaja


KUTSU SUOMEN MENOPAUSSITUTKIMUSSEURAN KEVÄTKOKOUKSEEN
Suomen Menopaussitutkimusseura ry:n kevätkokous pidetään kevätkoulutuspäivän yhteydessä Scandic Hotel Oulussa, lauantaina 17.3.2012 klo 11.00 alkaen. Kokouksessa käsitellään sääntöjen määräämät asiat.
Tervetuloa
Hallitus



Pauliina Tuomikosken väitös 31.3.2010
VAIHDEVUOSIEN HIKOILUOIRE, VERISUONITERVEYS JA HORMONIHOITO

Keskimäärin kolme neljäsosaa vaihdevuosi-ikäisistä naisista kärsii hikoiluoireista, ja jopa puolet heistä kokee oireensa sietämättömiksi. Estrogeeni on tehokkain hoito vaihdevuosioireisiin; sitä käytti vuonna 2008 yli 350 000 suomalaista naista. Hormonihoidon vaikutuksia sydän- ja verisuonisairauksiin on tutkittu paljon, mutta tulokset ovat ristiriitaisia. Tutkimuksissa, joissa naiset olivat itse alun perin päättäneet aloittaa hormonihoidon lieventääkseen vaihdevuosioireitaan, hormonihoito selvästi suojasi sydän- ja verisuonisairauksilta. Sen sijaan tutkimuksissa, joihin otettiin mukaan naisia, joilla pääsääntöisesti esiintyi vain vähän tai ei lainkaan hikoiluoireita, hormonihoito ei suojannut sydänterveyttä, vaan saattoi jopa vaarantaa sitä hoidon alkuvaiheessa. Tämä ristiriita voidaan selittää osin sillä, jos hikoiluoire sinänsä vaikuttaa sydämen ja verisuonten toimintaan ja hormonihoidon käyttäjät edellä mainituissa tutkimuksissa ovat tässä suhteessa erilaiset; tätä asiaa ei ole kuitenkaan tutkittu. Asia on hyvin tärkeä, sillä sydän- ja verisuonisairaudet ovat naisten yleisin kuolinsyy.

Tässä tutkimuksessa selvitettiin vaihdevuosien hikoiluoireen yhteyttä verisuoniston terveyteen. Tutkimukseen osallistui 150 tervettä, vastikään vaihdevuosiin tullutta naista, joilla oli eriasteisia hikoiluoireita. Naisten verisuonten jäykkyys ja laajenemiskyky sekä koko vuorokaudenaikainen keskimääräinen verenpaine mitattiin ja lisäksi määritettiin verinäytteistä useita sydän- ja verisuonisairauksien riskiä kuvaavia merkkiaineita, kuten kolesteroli ja muita rasva-aineita. Tämän jälkeen naisia hoidettiin estrogeenilla kuuden kuukauden ajan ja tutkittiin, vaikuttaako hormonihoito eri lailla oireellisilla ja oireettomilla naisilla edellä mainittuihin sydänterveyttä mittaaviin tekijöihin.

Niillä naisilla, joilla esiintyi voimakkaita hikoiluoireita, verisuonten laajentumiskyky oli suurempi kuin täysin oireettomilla naisilla. Tätä voidaan pitää sydänterveyden kannalta edullisena ominaisuutena. Yölliset voimakkaat hikoiluoireet nostivat hetkellisesti verenpainetta ja pulssia, mutta koko vuorokauden ajalta mitattuna ei verenpaineessa tai pulssitasossa ollut eroa oireettomien naisten ja niiden naisten välillä, joilla esiintyi lieviä, keskivaikeita tai voimakkaita hikoiluoireita. Hikoiluoire ei vaikuttanut veren kolesterolipitoisuuksiin tai muihin merkkiaineisiin.

Hormonihoitotutkimuksessa naiset jaettiin kahteen ryhmään: niihin joilla oli siedettäviä hikoiluoireita (eivät todennäköisesti aloittaisi hormonihoitoa normaalitilanteessa), ja niihin joilla oireet olivat haittaavia (todennäköisiä hormonihoidon aloittajia). Osallistujat saivat kuuden kuukauden ajan estrogeeniä eri muodoissa (ihogeeli, suun kautta otettava estrogeeni- tai estrogeeni-keltarauhashormonitabletti), tai lumelääkettä. Hikoilemattomilla naisilla suun kautta annettu estrogeeni vähensi verisuonten laajenemiskykyä ja aiheutti verenpaineen nousutaipumuksen verrattuna hikoileviin naisiin. Sen sijaan estrogeenigeeli tai ei aiheuttanut epäedullisia verisuonivaikutuksia. Hikoiluoire ei vaikuttanut estrogeenihoidon aiheuttamiin hyödyllisiin muutoksiin sydän- ja verisuonisairauksien merkkiaineissa.

Tutkimuksen kolme päätulosta ovat:
1. Vaihdevuosiin liittyvä hikoilu ei itsessään lisää sydän- ja verisuonisairauksien riskiä vaan päinvastoin, se kertoo hyvin laajenevasta verisuonistosta.
2. Estrogeenitablettihoito vähentää verisuonten laajentumiskykyä ja nostaa verenpainetta, mutta vain niillä naisilla, joiden oireet ovat niin vähäisiä että he todennäköisesti eivät oma-aloitteisesti aloittaisi hormonihoitoa.
3. Estrogeenigeelihoito ei aiheuta verisuonihaittoja niillä, jotka todella tarvitsevat hormonihoitoa hikoilun vuoksi eikä niillä, jotka saattavat käyttää estrogeenia muun syyn, kuten luusuojauksen, vuoksi.

Sydän- ja verisuonisairaudet ovat suomalaisten naisten tavallisin kuolinsyy. Nämä tulokset osoittavat, että hikoilevan vaihdevuosi-ikäisen naisen estrogeenihoito sittenkin suojannee sydäntä ja verisuonia.



Postmenopausaalinen hormonihoito ja rintasyöpä suomalaisilla naisilla – LL Heli Lyytisen väitöskirjatutkimus Helsingin Yliopistosta

Rintasyöpä on naisten yleisin syöpä Länsimaissa ja rintasyövän on ennustettu lisääntyvän edelleen. Suomessa rintasyöpään sairastuu vuosittain yli 4000 naista, mikä on n. 30% kaikista naisten syövistä. Rintasyövän lisääntymiseen vaikuttavat monet tekijät kuten mammografiaseulonnat, myöhäinen ensisynnytysikä, lapsilukumäärän väheneminen ja ylipaino. Valtaosa rintasyövän riskitekijöistä on hormonaalisia, kuten synnyttäneisyys ja ylipaino etenkin postmenopaussissa sekä muut naisen elämänkaaren aikana hormonialtistusta lisäävät tekijät (aikainen menarke, myöhäinen menopaussi). Yhtenä tekijänä pidetään myös viime vuosikymmeninä yleistynyttä postmenopausaalista hormonihoitoa (HT). Tätä hoitoa käyttää Suomessa yli 300 000 naista, sillä se poistaa välittömät vaihdevuosioireet ja estää osteoporoosia. Merkittävä HT:n haitta on rintasyöpävaaran kasvu, jonka lisääntymiseen vaikuttavat hormonaalisten tekijöiden lisäksi elintavat, ympäristö ja geneettiset tekijät. Hormonihoidossa, mammografiaseulonnoissa, elintavoissa ja geneettisissä tekijöissä on eroja, jotka vaihtelevat maittain. Tämän vuoksi on tärkeää selvittää HT:n vaikutukset kussakin maassa erikseen, jossa HT:a käytetään.
Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää estrogeenin ja keltarauhashormonin eri valmistemuotojen (suun kautta, ihon kautta, kohdunsisäinen), eri annosvahvuuksien ja annostelutapojen (jatkuva, sekventiaalinen annostelu) mahdolliset erot syöpäriskin kannalta.
Kansaneläkelaitoksen lääkekorvausrekisteristä haettiin kaikki HT-valmistekorvaukset vuosilta 1994–2007. Mukaan otettiin naiset, jotka olivat täyttäneet 50 vuotta ja käyttäneet HT:a vähintään 6 kk. Tietojen perusteella selvitettiin lääkitystä ja lääkityksen kestoa kullakin naisella. Suomen Syöpärekisteristä haettiin HT-kohortin jäsenille kaikki ensimmäisen lääkekorvauksen jälkeen diagnosoidut syövät. Havaittua määrää verrattiin vertailukelpoisen normaaliväestön insidenssin mukaan laskettuun odotusarvoon. Kohorttianalyysissa mukana olivat kaikki yli 50-vuotiaat naiset. Tapaus-verrokki – analyysiä varten haettiin Suomen Syöpärekisteristä vuosilta 1995–2007 rintasyöpä-tapaukset, joille kullekin on poimittu 3 ikäkaltaistettua verrokkia Väestörekisteristä. Analyysissa olivat mukana 50-62 -vuotiaat naiset.
Pelkän estrogeenin käyttäjiä HT- kohortissa oli 110,984, joista 2171 naiselle kehittyi rintasyöpä vuosina 1994-2002. Alle 5 vuoden pelkkä estrogeenihoito ei lisännyt riskiä sairastua rintasyöpään (SIR 0.93; 95%CI 0.80-1.40), kun taas yli 5 vuoden käyttöön liittyi suurentunut riski (1.44; 1.29-1.59). Oraalinen tai transdermaalinen pelkkä estrogeenihoito vaikuttivat riskiin samalla tavalla. Selvää annosriippuvuutta ei voi osoittaa, mutta riskin lisääntyminen oli selvin annoksella >1.9 mg/pv (1.49; 1.25-1.75). Pelkkä estrogeenihoito lisäsi samalla tavoin sekä lobulaarisen että duktaalisen rintasyövän riskiä samoin kuin paikallisen tai kainalorauhasiin levinneen syövän riskiä, mutta ei metastasoituneen syövän riskiä. Vaginaalisen estrogeenin käytössä ei havaittu lisääntynyttä rintasyöpäriskiä.
Estrogeeni ja keltarauhashormonin yhdistelmähoidon (EPT) vaikutusta rintasyöpäriskiin selvitettiin toisessa kohorttitutkimuksessa, jossa seurattiin 221 551 naista vuosina 1994-2005. Seuranta-aikana 6211 naiselle kehittyi rintasyöpä. EPT:een liittyi suurempi riski rintasyöpään kuin pelkkään estrogeeniin ja riskin havaittiin nousevan 3 vuoden käytön jälkeen (SIR 1.31;1.20-1.42). Käytön keston oltua vähintään 10 vuotta, riski oli kaksinkertainen verrattuna taustaväestöön (SIR 2.07; 1.84-2.30). Jatkuvaan yhdistelmävalmisteen (estrogeenia ja keltarauhashormonia joka päivä) liittyi suurempi riski (2.44; 2.17-2.72) verrattuna jaksoittaiseen keltaruahashormoniin yhdessä joka päivä annosteltavan estrogeenin kanssa (1.78; 1.64-1.90) yli viiden vuoden käytössä. Korkein riski liittyi jatkuvaan yhdistelmävalmisteeseen keltarauhashormonina noretisteroniasetaatti (NETA), mikä on Suomessa eniten käytetty keltarauhashormoni yhdistelmävalmisteissa. Riski nousi kolmen vuoden käytön jälkeen merkitsevästi ja riski lisääntyi käytön keston lisääntyessä (NETA+estrogeeni 3-5 v (1.35;1.17-1.51); ≥ 5 v (2.03;1.88-2.18); ≥10 v (3.15; 2.44-4.00). Lobulaarisen rintasyövän riski oli suurempi ja havaittiin jo alle 3 vuoden EPT:n käytössä (SIR 1.35; 1.18-1.53). Hormoninkäyttäjillä rintasyöpää esiintyi yhtä paljon paikallisena kuin levinneenä kainalon imusolmukkeisiin. Antotavalla (suun kautta , ihon kautta) ei havaittu eroa myöskään yhdistelmävalmisteiden käytössä.
Tapaus-verrokki –analyysissa sekoittavina tekijöinä huomioitiin ensisynnytysikä, lapsilukumäärä sekä asuinkunta. Analyysissä mukana olleilla 50-62–vuotiailla pelkkää estrogeenia käyttävillä naisilla ei havaittu lisääntynyttä rintasyöpäriskiä (OR 1.00; 0.92-1.08). Myöskään lyhytaikaiseen pelkän progestiinin käyttöön ei liittynyt lisääntynyttä rintasyöpäriskiä. Sen sijaan tibolonin käyttäjillä havaittiin kohonnut rintasyöpäriski (1.39; 1.07-1.81). Tapaus-verrokki-analyysi EPT:n kannalta oli samansuuntainen kuin kohortti-analyysi, tosin tilastollista eroa eri keltarauhashormonien välillä ei havaittu. Uutena ja yllättävänä seikkana havaittiin myös yhdistelmähoitoon, jossa keltarauhashormoniosana on levonorgestreelia sisältävä kierukka, liittyvän kohonnut rintasyöpäriski, mutta mukana oli sekoittavia tekijöitä, kuten paino ja vaihdevuosi-ikä, joita ei tiedetty. Jatkuvassa yhdistelmähoidossa NETA –annoksella ei todettu olevan merkitystä rintasyövän ilmaantumisen kannalta.
Hormonikorvaushoidon suunnittelussa kunkin naisen kohdalla tulee punnita hyödyt ja haitat yksilöllisesti huomioiden taustatekijät sekä vaihdevuosista koituvat oireet.